Traumapsykoterapia
Traumapsykoterapia
Traumapsykoterapia on kokonaisvaltainen hoitomuoto, jossa käytetään yksilöllisesti sopivia menetelmiä, kuten EMDR- ja sensomotorinen psykoterapia. Sanallisen ohella sanattomalla vuorovaikutuksella on olennainen rooli hoidossa. Kehollisten oireiden hoito on tärkeä osa terapiaa.
Suomessa on kompleksisten traumojen ja dissosiaatiohäiriön hoitoon suositeltu vaiheorientoitunut hoitomalli, johon traumapsykoterapia pohjautuu. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti yhteistyössä asiakkaan kanssa, huomioiden taustaa ja nykyinen elämäntilanne.
Traumatisoituminen tarkoittaa sietokyvyn ylittävää kokemusta, joka voi olla yksittäinen tapahtuma, pitkään jatkunut kaltoinkohtelu tai hyväksikäyttö jo lapsuudessa. Se voi aiheuttaa elämää häiritseviä oireita ja reaktioita. Näitä voivat olla vireystilan- ja tunteidensäätelyvaikeudet, traumaattisen kokemuksen tunkeutuminen väkisin mieleen/ uudelleen kokeminen ja välttämiskäyttäytyminen. Jälkioireita voivat olla dissosiaatio; kokemus mielen pirstoutumisesta, kokemustasojen eriytymisestä sekä minäkuvan-, muistin- ja keskittymiskyvyn vaikeudet, hajamielisyys ja aistiharhat.
Traumapsykoterapiassa kuten muussakin terapiayhteistyössä lähdetään aina liikkeelle yhteistyön luomisesta, asiakkaan toiveista ja tavoitteista. Vakauttavan vaiheen pituus on jokaisella yksilöllinen ja traumamuistojen käsittelyä tehdään aina asiakastahtisesti. Tavoitteena on, että työskentelyn jälkeen menneiden traumakokemusten häiritsevyys poistuisi merkittävästi eikä rajoittaisi enää yksilön nykyisyyttä, ihmissuhteita tai suunnitelmia tulevaisuudessa.
"Niin kauan kuin kehomme tuntee olonsa turvalliseksi,
aivomme vastaanottavat uutta informaatiota ja luovat uutta todellisuutta.
Silloin kun juutumme traumamuistoon,
kadotamme kykymme uuden tiedon vastaanottamiseen ja
jumiudumme elämään mennyttä todellisuutta yhä uudestaan ja uudestaan." (Van der Kolk, 2003)